Lapset pohtivat, mikä oli ollut mukavaa ja mikä oli ollut pelottavaa:
- peikkojahti -leikki oli kiva
- vuorenpeikko yritti napata miut, se oli kivaa
- kun juostiin karkuun peikkoa, se oli kivaa ja vähän jännittävää
- kun matkittiin peikkoa peikkojumpassa oli kivaa
- mie juoksin nopeasti kun halusin suojaan
- oli hassua kun peikolta katosi silmälasit
- se peikko tömisteli kauheesti
- oli vähän pelottavaa, mutta aikuinen auttoi, sitten ei pelottanut
- hauskaa, kun sisilisko tuli pelastamaan sen tytön
- oli kiva tehdä taikasauvoja
- oli kiva etsiä hohkakiviä, ja saatiin ne heijastimet
- pelastettiin taikasauvoilla se tyttö
Lapset veivät taikasauvat kotiin. Mitä he olivat niillä tehneet kotona?
- mie annoin iskälle (tyttö)
- mie en oo vielä leikkinyt sillä (tyttö)
- leikin kotona sillä samaa satua (tyttö)
- kotona tein oman näytelmän ja toisen taikasauvan, sitten leikin (poika)
Tarkemmin leikkejään kuvasi kaksi poikaa:
- siskon kanssa leikittiin, toisella oli taikasauva ja toisella ninja-miekka. Oltiin hyvis ja pahis. Miulla oli miekka. Ja sitten meillä oli vielä kiikarit. Taikasauvalla taiottiin lumottuja. Miekka hävisi taikasauvalle.
- äidin kanssa leikittiin. Äiti oli noita ja sillä taikasauva. Mie oli ninja. Noita kirosi sillä taikasauvalla ninja-miekat. Ninja-miekan voima lyö noidan paloiksi.
Kyllä myö voitaisiin uudestaan vielä tuota satua esittää..oli se kivaa! - totesivat jotkut lapset.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti