lauantai 20. joulukuuta 2014

Vielä vähän tonttujumppaa

Joululoma pian alkaa, ja tonttututkimukset jatkuvat kodeissa.  Torstaina 18.12. Lähdimme vielä tonttujumpparadalle saliin. Kaikki läpäisivät tontturadan tonttutestin, kaikista tuli nyt oikeita joulutonttuja.

Iloista joulun aikaa vaan kaikille!
Uudet oivallukset odottaa löytäjäänsä taas ensi vuonna 2015.

Tonttu kävi!

Keskiviikkona 17.12. tapahtui kesken aamutouhujen ja -leikkien jotain kummaa! Joku koputti ikkunaan. Siellä oli kaksi oikeaa tonttua! Kyllä oli! 

Arviointia lasten kanssa

Keskustelimme 11.12. lasten kanssa retkistämme lähimetsään. Muistelimme retkiä kuvien avulla.

Mikä oli kivaa?
- kun näimme lumikon
- kun sai leikkiä lumessa
- kun sai kuvata
- kun oli pieniä tehtäviä
- tutkiminen

Mikä ei ollut kivaa?
- käveleminen----miksi? - jonossa käveleminen, parin kanssa 
      -tässä keskutelimme myös turvallisuudesta, koska joudumme liikkumaan liikenneväylilläkin
- ei ollut kivaa, kun ei se lumikko tullut

Miten aikuisten pitäisi toimia?
- olla kiva
- antaa pieniä tehtäviä lapsille

Vieläkö teemme retkiä?
- joo
- ei     Miksi ei? - haluun leikkiä

Ehdotus, johon tartumme joulun jälkeen:
- jos olisi robottikamera, sen voisi viedä metsää, jos lumikko tulee

Muitakin jatkosuunnitelmia:
- leikkiä metsässäkin tulee olla enemmän!

Tonttuprojekti kaaviona:



Tuon arviointihetken jälkeen kirjoittelimme lumikoillemme nimet. Samalla tulikin K -kirjain ja äänne harjoiteltua.

Tonttutemppuja

Eräällä metsäretkellä kuvasimme myös tonttuja ja tonttujen temppuja. Lapset kuvasivat pinissä ryhmissä toinen toisiaan. 
Kuvia tarkastelimme ja keskustelimme niistä yhdessä päiväkodilla päiväpiirissä.

tiistai 9. joulukuuta 2014

Tontun lakki

 Eilen kerroin lapsille tarinan tontusta, joka kadotti lakkinsa metsään. Tarinassa ohikulkevat eläimet muuttivat lakkiin asumaan, kunnes se oli niin täynnä, ettei edes pienen pieni kirppu mahtunut sinne enää. Lapset leikkivät satua tarinan mukaan, siitä tuli teatterileikkiä.

Tänä aamuna muutamat tytöt olivat hyvin innostuneita jatkamaan tuota leikkiä. He halusivat jo ennen aamupalaa sovitella eläinten päähineitä ja asuja. Aamupiirissä sovimme, että kaikki halukkaat voivat leikkiä eläinpäähineillä aamupiirihuoneessa. Aluksi mukana oli kuusi tyttöä, mutta lopulta leikissä oli kymmenen tytön ryhmä. Kaikki leikkivät tuota alussa mainittua tarinaa tontusta, joka kadotti lakkinsa.

Intoa oli valtavasti. Leikin suunnittelu oli aluksi vahvasti yhden tytön harteilla, kannustin toisiakin kertomaan ideoitaan. Leikki rakentui koko ajan. Suunnittelu oli enemmänkin toimintaa, vuorovaikutuksessa tapahtuvaa ideointia: "Tää susi on nyt vihainen"..."nyt kaikki menee Korvatunturin mökkiin" jne.
Leikki eteni hyvin vauhdikkaasti, ja siinä oli sivujuonia, kun esim. siili siirtyikin sivummalle asutelemaan omaan mökkiinsä. Tonttu ja eläimet matkustivat Korvatunturilla ja etelämerellä. Joku eläin mökötti, ja toinen oli hyvin vihainen, eräs yritti komennella toisia ja joutuikin ansaan.
Lapset harjoittelivat leikissä erilaisia tunteita ja rooleja sekä organisointia, ideointia, itseilmaisua, ongelmien ratkaisua, ristiriitojen selvittämistä ja vallankäyttöä ryhmässä.

Leikkiä oli jatkunut noin 45 minuuttia, kun lapset päättivätkin leikkiä tuo sadun alkuperäisen tarinan mukaan. Roolit jaettiin uudestaan, ja yksi lapsi kävi lukemaan tarinaa. Minä sain tehtäväksi videoida esitys. Lapset tekivät nyt koko tarinan itse kymmenen tytön ryhmässä, eikä minua tarvittu kuin kuvaamaan tuo tuotos! Tietenkin katsoimme esityksen koko ryhmän kanssa vielä iltapäivällä. Ja kaikki taputtivat!

Nyt elokuva on jaettu blogimme kautta kaikkien lasten vanhemmille, että hekin voivat iloita lastensa luovuudesta ja iloisesta innostuksesta.




maanantai 8. joulukuuta 2014

Mitä? Taas jälkiä lumessa!

Ulkoilun ajaksi päätimme tänään lähteä pienelle kävelylenkille. Ajattelimme kiertää saman lenkin, jonka varrella aiemmin näimme lumikon. Mitähän sille kuuluu?

Kentällä lapset huomasivat uusia jälkiä. Hei, tuolla on taas tontun ympyröitä! Mennään katsomaan!
Eipä sitä iloa ja lasten intoa auttanut pysäyttää. Menimme tutkimaan ympyröitä. 
Lapset juoksivat niitä pitkin. Joku keksi, että lumipalloja pyörittämällä, jäljelle jää samanlaisia lumettomia reittejä. Siitä alkoi lumipallojen pyörittäminen ja lumiukkojen rakentelu. Löytyipä lumesta vielä käden jäljetkin, joita piti verrata omiin käsiin. Kyllä ne olivat tontun! Keneltäkään ei löytynyt tuon kokoisia rukkasia. Joku kyllä epäili, ettei tontulla voisi olla niin iso käsi. Lumienkeleitä lapset tekivät myös märkään lumeen.

Kävelyretkemme muuttuikin tällä kertaa lumileikeiksi, jossa yhdistyivät ainakin liikunta, kuvallinen ilmaisu, matemaattiset taidot, luontokasvatus, kielellinen luovuus ja itseilmaisu sekä yhteistyö. 

Retken jälkeen laittelimme lumisohjosta märkiä rukkasia ja talvipukuja kuivauskaappiin, kukaan ei ollut pahoillaan pienestä kastumisesta. Ulkona oli mukavaa!



Aamulla ennen ulkoilua askartelimme kavereita Taavi-tontulle.










torstai 4. joulukuuta 2014

Missä olet lumikko?


Aamulla päätimme taas lähteä lumikkoa katsomaan. Hiivimme hiljaa sinne, missä eilen sen näimme. Näkyykö? Lumi oli alkanut sulaa, miten lumikon nyt käy? Sillähän on valkoinen turkki. Suojaväri.

Eipä ystäväämme tällä kertaa näkynyt, mutta olipa kuitenkin jotain

Taavi-tontun ystävä varmaankin. Päätimme viedä sen päiväkotiin. Voimmehan tehdä sille ystäviä lisää!

Ensin kuitenkin askartelimme omat lumikot.

Näillehän täytyykin keksiä nimet vielä myöhemmin.



keskiviikko 3. joulukuuta 2014

Tonttulakki

Mitä ihmettä, metsiköstä löytyi myös tonttulakki! Nyt tonttuja on lähistöllä, ihan varmasti!
Lakin sisältä löytyi kirjaimia. Mitä tämä tarkoittaa?  T T N O U


T-kirjain ja -äänne onkin meille uusi. Harjoittelemme se kirjoittamista sitten päiväkodilla.





Mikä siellä vilahti?

Punalakkeja vilisi ja kulkusia kilisi. Jotain valkoistakin vilahti? Mikä se oli? Heittikö tonttu lumipallon vai oliko se jotain muuta? Me näimme se kaikki...ja sehän oli...lumikko!
Sen me tutkimme päiväkodilla internetistä. Joku arveli sen olevan lumikko, joten google-haulla selvitimme valkoisen vilahduksen arvoituksen.


Päätimme myös hankkia lisää tietoa lumikosta, mutta mistä sitä saisi? Lapset ehdottivat
- isältä
- netistä
- kirjoista, kirjastoautosta tai kirjastosta, voi myös ostaa kirjoja
- eläintarhasta

Etsimme siis ensin sieltä internetistä. 



Kuusi

3.12. Joulukalenterista ilmestyi runo joulukuusesta. Taas olivat tontut asialla! Nyt täytyy ottaa selvää tontuista. Kysyin lapsilta miten voimme saada selville, mitä tontut oikein puuhailevat täällä päiväkodin lähistöllä? 
- vakoillaan
- mennään piiloon katselemaan
- lähdetään ulos ja metsään

Päätimme sitten lähteä yhdessä metsään tontun jälkiä etsimään. Naamioiduimme tontuiksi. Tonttulakit päähän ja kulkuset ranteisiin, tallilyhtyyn kynttilä palamaan ja sitten menoksi!



Tontun jälkiä löytyi kaikkialta! Niitä seurasimme syvemmälle metsikköön. Missä mahtaa olla se joulukuusi, joka kalenterissa näkyi? 
Lopulta pusikosta löytyikin vähän samannäköinen puu. 
Kuvasimme sitä, että voimme selvittää mikä puu se on. Verrataan siihen kalenterin kuvaan! Oli eräs oivallus.
 
TÄMÄ PUU ON MÄNTY.


TÄMÄ PUU ON KUUSI.


Kuusenneulanen on lyhyt ja se on yksin, männynneulanen on pitkä ja niitä on yhdessä kaksi.



Lasten ottamia kuvia retkeltä




Joulukalenteri


1.12. Alkoi yhteisen joulukalenterin seuraaminen. Olin tehnyt thinglink.com -sovelluksella iPadilla kalenterin pohjan, johon ensimmäisenä päivänä ilmestyi ystävämme Metsä-Mörri etsimässä tontun jälkiä.
  
Kyllä oli moni nähnytkin jo tonttuja liikkeellä.




Tonttututkimukset alkaa

Joulun odotus alkoi esikouluryhmässämme 28.11.2014 yhteisellä joulupuurolla.
Iloa ja pientä jännitystä oli ilmassa. Tonttuleikit jatkuivat vielä pitkin päivää.