Aina ensin pitää tutkia

Lounaalla keskustelimme eskaripoikien kanssa pelaamisesta. Pokemonia oli pelattu - niin minäkin!

Sekös innosti poikia oikein kunnolla....samassa pöydässä istuva kollega oli ihan ihmeissään 

- mitä kieltä te puhutte?

Pojat selostivat työkaverilleni asiaa nyt uudesta näkökulmasta. He ymmärsivät heti, että nyt puhutaan "eri kieltä", joten piti kertoa ja kuvailla asioita enemmän. Heillähän ei siinä tilanteessa ollut laitetta, mistä näyttää. Mahtava taito lapsilla!

Lounaan jälkeen näytin omasta puhelimestani, mitä pokeja minulla oli. Tosin pelaamiseni on ollut laiskaa enkä ole vielä mennyt edes saleille. Siihen sain toki nyt hyviä vinkkejä.

Pikkukaveri katsoi pokemonejani, näytti myös mitä kannatta envolvata. Sitten totesi:

- miten sie nyt tälleen? 

- Pelaat mutta et tiedä noita juttuja tarpeeks hyvin! 

- AINA PITÄÄ ENSIN TUTKIA, ENNENKUIN ALKAA PELAAMAAN!

Siinä se! - Totta joka sana, ja pätee muihinkin asioihin. Minä opettaja....jaa-a! 

Kuka oikein opettaa ketä? 

Ollaanpa valppaana, aina on mahdollista oppia jotain uutta!

Varmaankin niitä mamuja...

Päiväkodissamme vieraili kahtena päivänä peräkkäin Itä-Suomen yliopistossa meineillään olevan kansainvälisen konferenssin osallistujia, opettajien kouluttajia ja yliopiston professoreita Turkista, Kreikasta, Venäjältä ja Australiasta. 

Kiersimme päiväkodin lapsiryhmissä lasten toiminta-aikaan aamupäivällä. Lapset leikkivät ja puuhailivat omia juttujaan kaikessa rauhassa, pari lasta alle 3-vuotiaiden ryhmässä teki lähemminkin tuttavuutta vieraiden kanssa. Eräs esikoululainen kesken piirtämisen huikkasi vieraille "hello".

Vieraamme olivat hyvin haltioissaan lasten levollisuudesta ja tyytyväisyydestä tuntemattomista vierailijoista huolimatta. Ryhmissä esittelin vieraat lapsille ulkomaalaisina yliopiston opettajina, jotka haluavat nähdä millainen on suomalainen päiväkoti ja esikoulu. Kerroin myös lapsille mistä maista vieraamme olivat tulleet.

Esikouluryhmässä oli pohdittu asiaa jälkeenpäin:

- nämä oli varmaan niitä mamuja?! 

- mie oon nähnyt niitä telkkarissa...ne on kyllä tummempia. 

Siitä olikin sitten syntynyt ryhmässä hyvää keskustelua, mitä mamu tarkoittaa. 

Hienoa! Kiitos lapset ja aikuiset. 

Jokainen hetki on mahdollisuus oppia yhdessä uutta!

http://www.uef.fi/en/web/isnite2016

Tauko

Tänään töissä: henkilöstöpalaveri, asiakaspalaveri, verkostoitumispalaveri, palaveri kollegan kanssa, kohtaamisia lasten kanssa, pedagoginen palaveri.

Lapsiryhmässä tapasin pari eskaripoikaa lukemassa kuvakirjaa: "kato myö luetaan erittäin opettavaista kirjaa" - epäilemättä! Avaruusaluksia.

Pienten ryhmässä minulle pieni käsi ojensi uniriepua - ukkumaa". 

Lounaalla 4 -5-vuotiaat pöytäseuralaiset vastasivat kohteliaasti "kiitos", kun poistuessani kiitin heitä seurasta.

Päivän keskellä oli parin tunnin tauko vapaa-aikaa ennen illan tiimipalaveria.

Tauolla menin lurettamaan teinien kanssa. Kävin muutamalla pokestopilla, sain Drowzeen ja Squirtlen - ei siis kovin ihmeellinen saalis! 

Kiva breikki kuitenkin kesken mukavan työpäivän!

Miten nyt menee?

Aloitin elokuun alussa uudessa työpaikassa toisessa päiväkodissa päiväkodin johtajan sijaisena. Tapasin lomalla samaan päiväkotiin esikouluun tulevan tytön ystävän perhejuhlissa. 

Muutaman työpäivän jälkeen lapsi tuli viereeni päiväkodin ruokalassa ja kysyi: "Miten nyt menee?"

"Kiitos hyvin", vastasin. "Entäs sinulla?"

"Joo ihan kivasti." Kuului iloisesti hykertelevä vastaus.

Taisi olla meille molemmille aurinkoinen päivä myös siitä eteenpäin. 

Kiitos, uusille pienillekin työkavereille!