Kentällä lapset huomasivat uusia jälkiä. Hei, tuolla on taas tontun ympyröitä! Mennään katsomaan!
Eipä sitä iloa ja lasten intoa auttanut pysäyttää. Menimme tutkimaan ympyröitä.
Lapset juoksivat niitä pitkin. Joku keksi, että lumipalloja pyörittämällä, jäljelle jää samanlaisia lumettomia reittejä. Siitä alkoi lumipallojen pyörittäminen ja lumiukkojen rakentelu. Löytyipä lumesta vielä käden jäljetkin, joita piti verrata omiin käsiin. Kyllä ne olivat tontun! Keneltäkään ei löytynyt tuon kokoisia rukkasia. Joku kyllä epäili, ettei tontulla voisi olla niin iso käsi. Lumienkeleitä lapset tekivät myös märkään lumeen.
Kävelyretkemme muuttuikin tällä kertaa lumileikeiksi, jossa yhdistyivät ainakin liikunta, kuvallinen ilmaisu, matemaattiset taidot, luontokasvatus, kielellinen luovuus ja itseilmaisu sekä yhteistyö.
Retken jälkeen laittelimme lumisohjosta märkiä rukkasia ja talvipukuja kuivauskaappiin, kukaan ei ollut pahoillaan pienestä kastumisesta. Ulkona oli mukavaa!
Aamulla ennen ulkoilua askartelimme kavereita Taavi-tontulle.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti