suunnistusharrastajien ja -ohjaajien tekemälle reitille suunnistamaan. Reitti oli tehty meidän retkimaastomme alueelle.
Aamuisen sateen jälkeen pakkasimme sadetakit eväsreppuihin, kumisaappaat jalkaan ja ulkoliikuntavarusteet päälle; sitten matkaan! Kävelimme sovituun paikkaan, jossa ohjaajamme odottelivat meitä. Aluksi lapsille kerrottiin suunnistuksesta, kartoista, karttamerkeistä ja kartan lukemisesta. Lapset jaettiin 5 - 6 lapsen ryhmiin, joissa jokaisessa mukana oli päiväkodin aikuinen. Jokainen lapsi sai oman paperikartan, joka sujautettiin muovipussiin, sekä Emit-kortin.
Mikä se Emit-kortti on?
Se on kuin pieni tietokone, joka lahtöpaikalla asetetaan kortinlukijaan. Jokaisella rastilla on myös oma kortinlukija, jossa Emit-korttia käytetään. Maalissa myös se käytetään kortinlukijassa.
Emit-kortti keräsi tietoja, monellako rastilla oli käyty ja mikä oli reitin kiertoon kulunut kokonaisaika. Kun ohjaaja keräsi lapsilta Emit-kortit pois, hän tietynlaisella tulostimella sai lapsille myös annettua kuitin löydettyjen rastien lukumäärästä ja reitin kiertoajasta.
Reitille kaikki lähtivät intoa puhkuen. Kartalle oli merkitty 6 rastia, mutta innokkaat "aarteenetsijät" löysivät jopa 11 rastia! Todellisuudessa maastoon oli laitettu 13 rastia illan suunnistuskoulua varten.
"Saanko mie tulla uudestaan?" Kysyi joku. "Mie tulen ainakin iskän kanssa."
Hienoa! Olisipa minullakin kouluaikoina ollut suunnistaminen näin mukavaa!
Vielä ennen päiväkodulle lähtöä kaivelimme eväät repusta - ja ne olivatkin tarpeen vauhdikkaan puolentoista tunnin päätteeksi.
Lisää tietoa mm. http://www.suunnistus.fi/
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti