Etkö nyt ymmärrä?

Pienten lasten päiväkotiryhmässä puolitoistavuotias pikkuneiti toistuvasti etsi kirjahyllystä kirjan, josta oli repeytynyt kaksi sivua irti. Hän vei kirjan tai sivut tai kaikki eri aikuisten luokse todeten "ikki". Jos hän löysi pelkät sivut, hän etsi kirjan johon ne kuuluivat, ja totesi joka kerran "ikki".

Todella määrätietoista toimintaa! 'Ja vielä rikkonainen kirja hyllyssä! Jotain pitäisi tehdä.

Otanpa se taas ja kokeilen mitä tämä aikuinen tuumaa'...."ikki" "IKKI!"

- no niin on mennyt kirja rikki. Pitää korjata se. Tuletko mukaan?

- okei, vastasi taapero

Menimme yhdessä pöydän ääreen, nostin hänet syöttätuoliinsa ja otin kirjan korjaamiseen tarvittavat välineet esille; teippiä ja sakset.

Tutkimme yhdessä mihin irronnut sivu pitää liittää, leikkasin teipin, asettelin teipinpalan oikeaan paikkaan, ja pieni sormi tökötti teipin tiukasti kiinni. Näin saimme kirjan irronneet sivut teippattua yhdessä.

Nostin lapsen tuolistaan ja annoin kirjan hänelle. Hän lähtikin vauhdikkaasti kuljettamaan sitä toisessa huoneessa olevan aikuisen luokse.

- luetaanko tätä? Kysyi aikuinen, joka ollut huomannut meidän kirjankorjauspuuhiamme.

Taapero istahti kiltisti kuuntelemaan, kun aikuinen alkoi lukea kirjaa hänelle. 

Lukemisen loputtua, taapero otti taas kirjan, ja vei sen seuraavan aikuisen luokse

- kijja!

- no niin on, mutta tämähän ei ole enää rikki. Totesi aikuinen, joka oli huomannut aikaisemminkin tämän lapsen kiinnostuksen tähän tiettyyn kirjaan.

- NII! Riemuitsi taapero. 'Nyt sain sanottua, että korjasimme rikkonaisen kirjan'.